*

RistoPihlajaniemi Terkkuja kuolinvuoteelta.

OLEN SUOMALAINEN MIES - RAISKAAJIEN KUNINGAS

  • OLEN SUOMALAINEN MIES - RAISKAAJIEN KUNINGAS

OLEN SUOMALAINEN MIES - RAISKAAJIEN KUNINGAS

Muistan ajan, jolloin tilastot tehtiin tiedon saattamiseksi julkisuuteen.

Elän aikaa, jolloin tilastoja hyväksikäytetään ihmisten syrjimiseksi ja leimaamiseksi, vaikka voisin osoittaa, että raiskauksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä on mahdotonta tilastoida.
Vai onko sittenkään? Pystynkö havainnollistamaan tilastojen ja todellisuuden välistä suhdetta.
Onko arvio tilastojen ja todellisuuden erosta enemmän kuin dramaattinen?

1. "Tilastot sisältävät tiedon poliisin tietoon tulleiden raiskausten ja törkeiden raiskausten sekä näiden yritysten lukumääristä."
Vuonna 2000 tilastoitiin 488 määrittelyn mukaista raiskausta.
Vuonna 2015 tilastoitiin 940 määrittelyn mukaista raiskausta.

Olen elämäni aikana kohdannut (tähän yhteyteen kuulumattomista syistä) naisia, mutta myös miehiä, jotka ovat raiskauksen uhreja.
Tiedän 2 itsemurhaa, eräät ovat mielenterveyspotilaina elämänsä loppuun. Muutamalle olen voinut vakuuttaa, kuinka tärkeää asia on oman psyyken hoidon ohella olisi mm. ilmoitus poliisille.
Viime aikojen raiskausuutisointi herätti kysymyksiä ja mm. huomioni: yksikään tuntemistani uhreista ei ole tilastoissa.
Koska tilanne ei ole sattuma, vaan suhteeton, minun on pakko selvittää liioittelematon ja kaunistelematon arvio raiskausten todellisesta määrästä Suomessa.

2. "Jos tekijä on tuttu.....voi trauma kestää läpi koko elämän."
Vuodesta 2011 lähtien puolustuskyvyttömään uhriin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on lain mukaan raiskaus....

Käytän yksinkertaista aritmetiikkaa, ja tulos on ilman muuta summittainen, mutta sitäkin havainnollisempi.

Suomalaisen kyselytutkimuksen 1990 mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksia on 6-8% tytöistä ja 1-2% pojista. Sama tulos saatiin uhritutkimuksessa v. 2008, mutta valitsen pienimmän tuloksen, uhritutkimuksen 2013 mukaan n. 5%
alaikäisistä ilmoitti joutuneensa seksuaalisen hyväksikäyttön uhriksi.

Tutkimuksen perusteella joka kahdeskymmenes suomalainen on seksuaalisen hyväksikäytön uhri. 5-miljoonaisessa väestössä on uhreja on silloin 250000 henkeä.
Koska rikollisella voi olla useampi uhri, ja yksi uhri voi olla useamman rikollisen uhri, on arvioitava rikollisten määrä.
Olemme siinäkin varovaisia, varman päällä, oletetaan, ettei jokaisella uhrilla ole eri hyväksikäyttäjää, vaan yksi raiskaa keskimäärin 2,5 lasta. Silloin raiskaajia jää 100000 henkeä, tutkimuksen mukaan 90000 miestä ja 10000 naista.
(Sama henkilö voi eläessään kuulua kumpaankin ryhmään).

Rikosten määrä. Jos oma vanhempi tai perheen läheinen on tekijä, hyväksikäyttö- ja raiskauskertoja kertyy satunnaisista tuhansiin joskus jopa vuosikymmenten ajan.
Mielestäni varovainen arvio rikoksille on 100 raiskausta (v. 2011 lähtien puolustuskyvyttömän lapsen kaikenlainen seksuaalinen hyväksikäyttö on raiskaus.)
rikollista kohti.
Aritmetiikan mukaan lapsiin kohdistuvia raiskauksia kertyy 25 miljoonaa.

Mutta ei päivässä, eikä vuodessa.
Aikajänne. Nyt varmaan helpottaa. Minähän kirjoitan siitä, mitä tapahtuu ihmisen elämän aikana, olkoot se 75 vuotta.
Kun otamme tämän muuttujan sekä laskimen mukaan, tuottaa varovainen arvioni 914 lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta yhden vuorokauden aikana.
Kas kummaa. Luku on melkein sama kuin kaikkien vuonna 2016 tilastoitujen raiskausten määrä, 940kpl.
(Muutaman muuttujan olen jättänyt, koska ne eivät olennaisesti muuta arvion tulosta.
Tutkimuksia toteutetaan usein paljon vähemmillä muuttujilla.)

Mutta mitä unohtui?
Tästä puuttuu suomalaisten miesten aikuisiin naisiin kohdistunut seksuaalinen väkivalta ja raiskaukset. Vai eikö lapsia, ja lapsena uhriksi joutuneita lasketa?
Tästä puuttuvat naiset, jotka eivät pysty koko elämänsä aikana hahmottamaan lapsena tapahtunutta edes itselleen, saati toisille tai tilastoitavaksi. Heillä on pienimmät mahdollisuudet toipua tasapainoiseen elämään, alttius itsemurhaan on suurin.
Tästä puuttuvat joukkoraiskaukset, joiden määrä... Ne voidaan jakaa aiempiin ryhmiin, joten tilastot eivät muutu.
Oli unohtua tärkein, mitä ilman en olisi kirjoittanut. Kodeistaan mm. sotaa paenneet, hädässä olevat ihmiset. Heidän osaltaan en ole käyttänyt tutkimuksia, enkä tilastoja, vaan pelkkää tunnetta. Oma tunteeni kertoo, että he ovat ainoa ryhmä, joiden kohdalla tilastot ovat suuremmat kuin todellisuus.
Voiko teinitytön säikähdys aiheuttaa raiskausepäilyn, kun häntä vastaan kävelee 2
minulle tuttua nuorta somalimiestä ja siinä kaikki?

Tiedämme, että seksuaalirikosten määrä vaihtelee maittain ja kulttuureittain suuresti.
Epäilen, että Suomi on salatun, ahdistavan seksuaalirikollisuuden jättiläismaa.
Tilastot voivat olla halvinta makkaraa, mutta maistuvat monille.
Silti Suomi on minulle rakas synnyinmaa.

Kiitän epäystävällisiä ja ivallisia palautteita raiskauksia koskeviin kommentteihini, koska ne myös innostivat minut suhteuttamaan ja paremmin ymmärtämään , kuinka kaunis, rivo ja irstas ruusu voi olla.

"Yleisimpiin tyyppitapauksiin (n. 10%) kuului isän alle 7-vuotiaaseen tyttäreensä kohdistunut hyväksikäyttö, joka jatkui usean vuoden ajan". "Sosiaaliviranomaisten tietoon tulleissa tapauksissa yli puolessa on hyväksikäyttäjänä uhrin isä."
Toisen tutkimuksen mukaan tilanne on aivan erilainen: "0,2% 9-luokkalaisista tytöistä ilmoitti insestikokemuksesta isänsä taholta,"
Minun, ei tutkimukseen perustuva, vaan pieneen otokseen perustuva kokemukseni pitää kiistattomana, että uhrit, jotka eivät ilmoittaneet oman isänsä insestistä, olivat valmiit ennemmin vaikka kuolemaan.

Vein kerran kukkia erään suomalaisen kaupungin silmäätekevän, arvostetun lakimiehen haudalle hänen tyttärensä kanssa.
Tiesin kaiken ja kunnioitin tytärtä, aikuista naista syvästi.
Tyttärenkin kuolemasta on nyt yli 20 vuotta.
Kumpi on oikein?
a.) Raiskaustilastojen mukaan Suomen n. 1,5 miljoonasta lapsiperheestä n. kolmen perheen alaikäinen lapsi joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi vuorokauden kuluessa.    Se on n. 0,0002%.

b. ) Oman arvioni mukaan 0,06% lapsista joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi vuorokauden kuluessa. Se on 6 lasta kymmenestä tuhannesta perheestä.

Olen 65v. Antaisinko henkeni siitä, että olisin väärässä ja tilastot oikeassa?
Ei se muuttaisi sitä, että oma arvioni on olennaisesti lähempänä totuutta, ja itse totuus vielä julmempi.

 

(Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö 2007,2009, Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen 2013,

Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013, Lapsiuhritutkimus 2008)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

No hyvä. Lukaisepa nyt oikein ajatuksella vaikkapa tuon Lasten ja Nuorten Väkivaltakokemukset 2013 määritelmä hyväksikäytölle, ja mieti sen jälkeen kuinka suoraksi vetelet mutkia. Yhtä lailla kannattaisi hiukan tavailla, mitä noiden raporttien eri prosenteilla ja prosenttiyksiköillä milloinkin tarkoitetaan.

Risto Pihlajaniemi

Ymmärrän, että koulutus saattaa haitata sisälukua ja tulkintaa.
Tämä ei ole väitöskirja. Kiitos joka tapauksessa.
RP.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

En valitettavasti tajua mitä tällä blogilla halutaan sanoa. Siis hillittömän suomalaisvihan lisäksi.

Risto Pihlajaniemi

Ellei ymmärrä, ei vastaus ole tarpeen. Toki voi kysyä asialliseen tai ystävälliseen tapaan

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Näille rajakeille poliisin tilastot ovat hyvin kelvanneet sellaisenaan. Me muut ymmärrämme, ettei siellä tilastoissa esiinny kuin muutama prosentti todellisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos. Piti vaan selvittää sana rajakki, että voin ymmärtää tämän positiivisena palautteena. Terminologiaa tulee kieleen sellaista tahtia, ettei meinaa kyytissä pysyä.

Toimituksen poiminnat