*

RistoPihlajaniemi Terkkuja kuolinvuoteelta.

SUOMETTUMINEN AIKA - SENSUURI.

  • SUOMETTUMINEN AIKA - SENSUURI.

Kiitos, sain elää 70-luvun.

Suomi oli vahva maa. Suomella oli itsetunto. Suomella oli johtaja, jolla oli lämpimät ja ystävälliset suhteet suureen naapuriin. Suhde oli avoin ilman halpojen poliitikkojen, ulkopolitiikan tutkijoiden, suoraan suosta nostettujen tyhjänpäiväisiä arvioita vaikkapa Putinin ja Niinistön tapaamisesta. Suomi eli aikaa historiansa merkittävimpänä valtiona.

Suomea johti Urho Kekkonen, mielestäni maamme historian ainoa todellinen valtiomies.

70-luku oli parasta aikaa Suomen historiassa. Elämässä se tuntui turvallisuutena. Töitä oli kaikille, jotka vain kävelivät ovesta sisään. Oli helppoa kokea nykyisyys ja tulevaisuus valoisana. Opiskelija, ahtaaja, toimittaja. Toimittajalla oli työrauha ja vapaus. Presidentin uudenvuoden puhe. Niitä odotettiin!

70-luvulla Suomessa vallitsi lehdistönvapaus!

Vuonna 2017 Suomi on vailla itsetuntoa kumartamassa ja pyllistämässä joka suuntaan. Itkupillivaltio, jolta on laskettu housut alas. Housuihin ovat kakanneet Alpo Rusin ja Juhani Suomen kaltaiset suomettajat, joista ei ole ollut mihinkään.

Aina kun historia kirjoitetaan uusiksi, kirjoitetaan vapaus vankeudeksi tai vankeus vapaudeksi. Silloin tarvitaan onnistumiseen aina P. J. Goebbelsin kuolematon ohje: "Propaganda on suunniteltava yksinkertaisimman kadunmiehen käsityskyvyn mukaan. " Suomettajat ovat noudattaneet parhaiden oppilaiden tapaan Goebbelsin muutakin ohjeistusta.

Suomettajat ovat ottaneet tehtäväkseen muuttaa Kekkosen hyvien naapurisuhteiden, turvallisuuden, Suomen tasapainoisen ja vapaan kehityksen aika ahdistavan pienuuden, tukehtuneisuuden ja heikon valtion heikon itsetunnon ajaksi, jota Suomi elää vuonna 2017. Miksi surkeimpien, mutta vaikutusvaltaisten tahojen tarve on alentaa oman synnyinmaansa status helposti höynäytettävien ajaksi? Vastaus on kädessäsi.

Onhan meillä lehdistönvapaus. Oli, vielä 70-luvulla. Ei ole enää. Minun on helppo sanoa, että juuri nyt Suomen mediat ja uutisointi toimivat tehokkaan suodatuksen ja sensuurin alaisina. Onko joku eri mieltä?

Jo vuosikymmenet toimittaja on valittu ennen munasta kuoriutumista. Kuoriutuneilla on pääsy valintaan ja hyväuskoisimmat pääsevät koulutukseen, jossa tukitaan korvat, ja silmiin operoidaan putki. 70-luvun ajattelevat ja itseohjautuvat toimittajat on korvattu robottikuorolla, jolla on illuusio itsestään. Onko kukaan huomannut muutosta?

Jos lehtitaloon palkattaisi 70-luvun toimittaja, hänen uransa jäisi lyhyeksi, koska joka päivä pitää kirjoittaa sama uutinen, vain sanajärjestys on vaihdettava. "Tuoretta", sanoo silti sokea. 70-luvulla toimittaja sai palkkansa itseohjautuvuudesta, hän kyseenalaisti ja "antoi palaa". Hänellä oli työrauha ja vapaus. Tänään hän menehtyisi tylsyyteen. Ei sentään. Vaikka hänet haudattiin jo elävältä, hän on paikkansa löytänyt, tietää mitä tekee.

Monet lähteet, kirjoittajat ja sivustot sisältävät runsaasti tärkeää aineistoa, näkökulmia ja arvioita, jotka ovat sensuroitu Suomen lehdistössä ja mediassa tänään, mutta saisivat varmasti tilaa 70-luvulla. Yhteiskunnallisen uutisaineksen sisällön liikkumatila on kutistettu niin pieneksi, että se mahtuu pönttöön, joka tyhjennetään vähän väliä.

Ehkä vapaan lehdistön puute on synnyttänyt myös rumaa kielenkäyttöä ja kevytilmaisua käyttäviä julkaisuja, jotka saattavat pursuta vihaa elämää ja ihmisiä kohtaan. Mielenosoituksia toki, mutta kokonaan ilman resursseja.

Jokaisella on tietääkseni mahdollisuus käväistä 70-luvulla perehtymässä ja toteamassa, että Suomessa vallitsee vuonna 2017 lehdistön vankeus, johon sisältyy illuusio vapaudesta.

Eläköön 70-luku! Vapainta ja vahvinta aikaa Suomen historiassa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Tämä oli kai sarkasmia? 70-luvun kaunein muistomerkki on Leninpuisto Helsingissä.

Risto Pihlajaniemi

Palautteen johdosta, kiitos, tarkennan sikäli, että Juhani Suomen mainitsemisen sijasta parempi näkökulma on kohdistaa syytös tahoihin, jotka ovat pyrkineet tässä yhteydessä "pahoinkäyttämään" hänen tuotantoaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kylläpä aika sokea olet ollut, jos tosissasi olet tämän blogin kirjoittanut. "Töitä oli kaikille, jotka vain kävelivät ovesta sisään. Oli helppoa kokea nykyisyys ja tulevaisuus valoisana. Opiskelija, ahtaaja, toimittaja. Toimittajalla oli työrauha ja vapaus. Presidentin uudenvuoden puhe. Niitä odotettiin!"

Kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi 1968, näytti todella ankealle. Työtä ei saanut, ei ollut. Hain. Onneksi lopulta Harjama Ilmatieteen laitoksella sanoi työtä sieltä hakiessani, että näillä papereilla mennään yliopistoon. Jos olisin konttoristin paikan silloin saanut, en ehkä olisi ymmärtänyt mahdollisuuksiani. Niinpä pääsin yliopistoon opiskelemaan. Sekin maksoi hiukan, eikä opintotukia ollut, mutta yksinkertaisia töitä alkoi löytyä 1969 kirjastosta apulaisena. Näytti sille, että työmarkkinat vähitellen avautuivat ja niistä paikoista, mihin olin hakenut tuli kirjeitä ja pyydettiin töihin. En ottanut vastaan, vaan huvittuneena ja yllättyneenä niitä kirjeitä luin,

1970-syntyi ensimmäinen lapseni. Ei ollut äitiysraha hääppöinen, muutama sata markkaa. Kolmen kuukauden välein tuli lapsilisä. Oi, että oli köyhää, ei kaikilla kuitenkaan, mutta paljon tasa-arvoisempaa kuin nykyisin ainakin taloudellisesti. Kaikki tai melkein kaikki köyhiä. Eihän me saatu edes asuntoa kaupungilta, kun kaupungin mukaan toiset eivät valmistu koskaan. Opiskeluistani johtuen asunto siis evättiin ja asuimme perheenä vanhempieni talon toisessa päässä. Osin oli helppoakin, sillä äitini ja isäni hoitivat ensimmäistä lastani muutaman vuoden. Halusivat, että opiskelen. Kävin myös töissä. Samoin kuin mieheni. Ei meillä olisi ollut kalliiseen vuokraan varaakaan. Vuorottelimme mieheni kanssa opiskelut. Näin saatoimme molemmat valmistua aikanaan.

Kekkosen näin kerran Seurasaaressa. Oli koiransa kanssa lenkillä. Edellisen kerran oli nähnyt hänet Puistolan kirkon vihkiäisissä 1960-luvulla.

Silmät avautuivat kun osallistuin Kalliolan englanninkielen keskusteluryhmään ja englantilainen vetäjä näki meidät itämaana, siis jotenkin kommunistisena Neuvostolliton suuntaan taipuneena? Samaa olin jo kokenut kielikurssilla Bristolissa englantilaisen perheeni taholta 1960-luvulla. Ikäänkuin olisimme olleet osa Neuvostoliittoa, vaikka emme itse sitä ymmärtäneet. Nuo olivat melkoisia henkisiä kolauksia ainakin minulle.

Siistiä oli vai siistittyä, sensuroitua. Eihän lehdissä kaikesta kirjoitettu, aika suppeaa kantaa edustivat kirjoitukset. Hesari meille tuli. Vanhempani sitä kritisoivat ja lukivat ääneen, joten aina tiesin jo koululaisena kouluun lähtiessä mitä oli kirjoitettu ja mistä.

Turvallistako? Kyllä edelleen muistettiin ryssän tekemiset, edelleen olivat sota-ajat vanhemman väen puheissa koko lapsuuteni. Naapureitakin oli pelätty, kommunisteja asui lähellä. Ihmettelin vain miten polleasti hekin elivät. Oli autot ja talot ja kaikki muukin sellainen, joka oli muita aatteita edustavilla.

Nyt netti kertoo jo ennen lehtiä mitä tapahtuu. Voimme seurata ulkomaisia kirjoituksia. Emme ole toimittajista riippuvaisia. Voimme valita vaikka mitä. Kykyä siihen tarvitaan ja näkemystä ja kiinnostustakin. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Eikä maailma ollut yhtään se vakaampi ympärillä kuin nyttenkään. Vietnamin sota järkytti ja myrkyt järkyttivät ainakin minun elämääni.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos kertomuksesta.
Myönnän, että Irjalla on ollut rankka elämä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ikäänkuin olisimme olleet osa Neuvostoliittoa, vaikka emme itse sitä ymmärtäneet. Nuo olivat melkoisia henkisiä kolauksia ainakin minulle.
Olihan Suomessa jääkarhutkin kaduilla loukkaavasti.
Ryssän tekemisiä pohditaan vieläkin, ovat olleet tulossa jo yli 70 vuotta jokainen päivä jos mediaan luottaa.
Tässä ero 70 lukuun kun silloin ei jokapäivä kirjoitettu ryssät tulevat pelättiin vain.
Media on korvannut sota-ajan vanhemmat.

Risto Pihlajaniemi

Huonosti on asiat Keijo.
Kuulin, että huomenna ryssät tulevat.
Lappeenrannassa on jo eilen nähty jääkarhuja.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Onhan meillä lehdistönvapaus. Oli, vielä 70-luvulla."

70-luvulla luettiin ulkomaisista, lähinnä ruotsalaisista, lehdistä mitä Suomen politiikassa ja Neuvostoliitossa tapahtuu. Presidentti painosti päätoimittajia myllykirjein.

Risto Pihlajaniemi

Ei ihme, etten tiennyt mitä Suomessa tapahtui, kun elin Suomessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Mielipide vailla vertaa. Kuin vatsatautisen ja ympäri seiniä ripuloivan kanan riemua kun se löytää munan paskan seasta.

Risto Pihlajaniemi

Hyvä Pasi.
Voimakkain värein kuvaat, niin aistin - oman itsesi

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Itsenäisyyden aika 90-luvulle asti oli Suomen parasta aikaa, työtä riitti kaikille ja Suomi oli rikas ja velaton valtio. Nyt meillä ei ole edes varaa ylläpitää sitä infraa mitä itsenäisyyden aikana rakennettiin.

Käyttäjän MiksuVes kuva
Mikael Vestama

Ihan ok kirjoitus. Tosin eipä 70-luvulla mitään lehdstönvapautta ollut sen enempää kuin nykyäänkään. Silloin erästä idän mahtivaltiota ei saanut arvostella tai kävi kalpaten. Tänä päivänä taas erästä lähi-idän mahtiuskontoa ei saa arvostella tai käy kalpaten.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos. Se oli NL ja menin arvostelemaan Vaikka kalpaten kävi, olen jo tottunut tsuktsien elämään.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ainakin Aamulehti uskalsi arvostella Neuvostoliittoa kovin sanoin esmerkiksi roistovaltioksi ja kyllä tuosta lehdestä sai lukea kuinka kurjaa elämä Neuvostoliitossa oli. YLE oli toista maata ja ehkä jotkut kommunistien lehdet, mutta eipä niitä moni lukenut. Toista on nyt, koko media on täysin rähmällään EU:n komission edessä, mitään kritiikkiä ei uskalleta esittää, käy kohta kuten Puolalle ja Unkarille tai aikoinaan Itävallalle, ei edes tervehditty. EU on kuin Neuvostoliitto aikoinaan.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

70-luvulla ja vähän myöhemminkin ymmärrettiin mitä käsite tutkiva journalismi tarkoitti. Nykylehdistöltä on turha odottaa vastaavaa.

Risto Pihlajaniemi
Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielestäni 70-luku oli oman elämäni vuosikymmenistä se surkein sellainen Suomen kannalta.

Kun 70-luvulle päästiin massatyöttömyyttä tilastollisesti alentaneen Ruotsiin muuttoinvaasion jälkeen, tuli SMP:n jytky, jonka jälkeen diktaattori Kekkonen suutuspäissään hajotti eduskunnan. Uudet vaalit toistivat jytkyn, jonka jälkeen alettiin puuhata Kekkosen valintaa poikkeuslailla seuraavalle kaudelle.

Lehdistösensuuri oli voimakasta. Ulkoministeri Väinö Leskinen arvosteli suorasanaisesti kokoomuksen eduskuntaryhmää puhujapöntössä siitä, että Uusi Suomi oli kirjoittanut historiallisen katsauksen Baltian maiden ajautumisesta osaksi Neuvostoliittoa. Mitään negatiivista ei saanut julkisesti kertoa itäisestä naapurista ja kansalaisille annettiin valheellinen kuva siitä, etä suhteet olivat avoimet ja mutkattomat.

Syksyllä 1973 alkaneen Lähi-Idän sodan seurauksena tuli öljykriisi, jolloin alettiin yleisesti puhua puukaasuautojen käyttöön ottamisesta. Öljykriisi sukeutti inflaation ja talouslaman, jonka jälkeen Kekkonen julisti hätätilan ja runnoi kokoon mieleisensä hallituksen. Vielä vuosina 1976-77 inflaatio laukkasi miltei parissa kymmenessä prosentissa.

70-luvun ilmapiiriä leimasi taistolaisten ote tiedonvälityksessä ja ihmisten mielissä sosialismi oli vääjäämätön kohtalo Suomelle. Teiniliitto aivopesi oppilaita ja Pirkkalassa opetettiin marxilaista historiaa. Poliittinen ilmapiiri oli riitainen ja lakkoja oli yllin kyllin joka kevät.

Maassa vallitsi synkkä korruptio Valco-Sorsineen ja muine vastaavine episodeineen.
Poliitikot kuuluivat rälssiin, jota ei kontrolloinut minkäänlainen todellinen kansanvalta.

Vasta 70-luvun lopulla käsi kädessä Kekkosen dementian etenemisen kanssa alkoi ilmapiiri vapautua ja taloudellinen turvallisuuden tunnekin parantua. 80-luvulla Suomi elikin ruusuisinta aikaansa niin realistisesti kuin yleisen yhteiskunnallisen tunnetilansakin kannalta.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Itse näkisin asian niin, että Kekkonen johti maata menestyksekkäästi vaikeina aikoina. 80-luvun menestys johtui kekkosen ajan perinnöstä ja hyvästä onnesta. Kun lama iski 90-luvulla, poliittinen johtajuus ja osaaminen puuttuivat, ja Suomeen iski taloudellinen ja yhteiskunnallinen katastrofi, josta Suomi ei ole vieläkään palautunut. Ehkä palautumista ei koskaan tapahdukaan, vaan tulevaisuus on EU liittovaltio.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itse asiassa kymmenvuotisperiodi 1998 - 2008 oli yksi Suomen talouden suurimmista pitkäkestoisista nousukausista. Suomi kesti sinä aikana jopa IT-kuplan puhkeamisen.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #20

Mainitsemasi nousukausi johtui lähinnä Nokian menestyksestä. Silloin tehtiin kaksi virhettä: 1) alettiin uskoa liikaa teknologiateollisuuteen, ja unohdettiin perusteollisuus, maa- ja metsätalous 2) julkista sektoria paisutettiin kohtuuttomasti, koska helppoa verorahaa oli saatavilla.

Työttömyys pysyi 1998-2008 nousukaudesta huolimatta samoissa lukemissa kuin joskus Kekkosen ja öljykriisin aikoina, tai 30-luvun lama-aikana. http://www.stat.fi/org/tilastokeskus/tyottomyysast...

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

"Ehkä palautumista ei koskaan tapahdukaan, vaan tulevaisuus on EU liittovaltio."

Meillä on heikot johtajat, jotka eivät pysty luotsaamaan itsenäistä valtiota vaan pitävät välttämättömänä suurempien, lähinnä Saksan helmoissa pyörimisen. Siitä maksetaan turhan kovaa hintaa.

Risto Pihlajaniemi

Juha Kuikka, uskon että elämäsi oli surkeinta 70-luvulla.Osanotto.
Brasiliassa oli silloin nykyistäkin ankeampaa.
Muistan, kuinka me taistolaiset vietiin sulta sukatkin jalasta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ei Brasiliassa ole lainkaan ankeata. Siellä eletään iloisesti ja nautitaan elämästä. Olen vieraillut Brasiliassa kolme eri kertaa enkä ole onnettomia ihmisiä nähnyt lainkaan.

Risto Pihlajaniemi Vastaus kommenttiin #26

Kiitokset ja sori että mulla oli väärä tieto.
Varasin het Madridista Rioon

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #26

"Olen vieraillut Brasiliassa kolme eri kertaa enkä ole onnettomia ihmisiä nähnyt lainkaan."

Takuuvarmasti Suomen maailmanparantajat antaisivat turvapaikkaoikeuden kaikille Rio de Janeiron faveloissa asuville joista suuri osa on nistejä ja loput muuten vain kaltoin kohdeltuja. Brasilia on samaa tasoa kuin monet Afrikan maat, ihmisoikeudet ovat lähinnä paperia. Afrikasskin ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä kunhan seksiä riittää ja saa loikoilla varjossa, koulutus ja työnteko ovat lähinnä kirous. Turistina näkee mitä näytetään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #28

Itse asiassa olen ollut siellä bisnesmatkoilla ja viettänyt aikaani siellä asuvien keskuudessa. Kokemukseni perustuu vain Rioon ja São Pauloon, mutta kuitenkin.

Faveloissa asuu köyhiä perheitä, joista monet pitävät yllä pientä bisnestä; kahvilaa, kauppaa t.m.s. Elämä niissä on hyvin yhteisöllistä ja syrjäytyminen ei ole keskeinen ongelma, kuten Suomessa.

Risto Pihlajaniemi Vastaus kommenttiin #28

Kiitos Jarmo Brasilian olojen asiallisesta huomioimisesta.
Panin toki heti merkille Juhan heikkotasoisen kommentin Brasiliasta, ja vastasin "samalla mitalla"ihan aiheettomasti.
Anteeksi Brasilian köyhät tyhmä vastaukseni Juhalle.
Bisnesmatkoihin en Juha usko, mutta Copacabanalla olet saattanut joskus näyttytyä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #30

"Bisnesmatkoihin en Juha usko"

Toki Copacabanalla ja Ipanemallakin on tullut tallailtua, kun vapaa-aikaa on ollut.

https://www.remburssi.org/projects/brazil/Part_IV.htm
(Nimeni mainitaan "Acknowledgements" -sivulla aivan linkkimateriaalin viime sivuilla)

Kyse oli siis tästä:
https://www.arvopaperi.fi/uutiset/kemira-ostoksill...

Risto Pihlajaniemi Vastaus kommenttiin #31

Ok. Kiitos Juha. Uskotaan.
Olen lähinnä Hgin pörssiä joskus tarkemminkin seuraillut, nykysinkin pari kertaa päivässä katson.
Kemira on jäänyt syvemmin perehtymättä, vuosien stabiilius ei mun tapasta houkuttele, vaikka huomasin jotain värinää pari viikkoa sitten. Jos kyse oli parin millin osakekauppa, niin pientä se värinä vielä on...
Siis kaikkea hyvää sulle, ja toivottavasti saat iloa firman informaatioista.
(Aika rohkeesti laitat tietoa, mutta tottahan tiedät, ettei ylen salaista sisälly)

Toimituksen poiminnat