*

RistoPihlajaniemi Terkkuja kuolinvuoteelta.

ESPANJAA RUUSUNPUNAISTEN LASIEN LÄPI - VANHUUS.

  • ESPANJAA RUUSUNPUNAISTEN LASIEN LÄPI - VANHUUS.

Kulttuurierot eri maiden välillä ovat usein suuret.

Äskettäin kuulin sivusta, kuinka suomalainen lomalainen viereisessä kahvilan pöydässä päivitteli, että Espanjassa on pakko pitää vanhukset kotona, kun ei ole palvelutaloja. Puutun herkästi tilanteeseen, kuten espanjalaisilla on tapana, mutta tällä kertaa annoin olla. Nyt asia palasi mieleen.

Reilun vuoden Espanjassa asuneena olen perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin espanjalaisten tuttujeni, järjestöjen ja monien muiden kanavien kautta ja minulle on ajat sitten ollut selvää, että,

1. Perheelle ja suvulle on suunnaton häpeä, mikäli vanhuksesta ei pidetä huolta kotona.

2. Vanhus on suvun kunnioitetuin ja rakastetuin henkilö, ja onnellinen vanhuus on Espanjassa kunnia-asia hänen läheisilleen.

3. Olen usein liikuttunut kyyneliin, kun olen saanut nähdä isovanhempien, lasten ja lastenlasten keskinäisen läheisyyden ja rakkauden uudessa kotimaassani.

Olen lopen tottunut suomalaisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin, koska olen 40 vuotta sitten omaksunut kommunistisen arvomaailman, johon kuuluu ateismi. Kommunismia kiitän siitä, kuinka hyvin ymmärrän, ja kuinka syvästi kunnioitan katolisen kirkon tapaa ylläpitää perinteitä ja yhteisöllisyyttä, ensiarvoista, ihmisyyteen kuuluvaa elämäntapaa Espanjan kulttuurissa.

(Juuri nyt on tippa silmässä. Niin saumattomasti liittyvät yhteen Espanjan katolisen kirkon, espanjalaisen perinteen ja kommunismin tärkein tavoite: "Ihmisen tulee saada voida hyvin, olla rakastettu syntymästä kuolemaan.")

Espanjassa palvelutalojen tarve on ymmärrettävästi vähäisempi. Olen ymmärtänyt, että suomalaiset tekevät niitä esim. Costa Del Solille. Hyvää vointia ja saunomista sinne. Suomeen verrattuna Espanja on köyhä maa, joten sikäli suomalaisilla on käytettävissä enemmän vaihtoehtoja vanhusten hoidossa kuin täällä.

Silti Kari Uusikylä on otsikoinut vanhusten kohtelusta Suomessa: "Suomen häpeätahra".

Äskettäin joku oli sitä mieltä, että katson Espanjaa ruusunpunaisten lasien läpi. Se on totta. Olen katsonut elämää ruusunpunaisten lasien läpi jo eläessäni Suomessa, monia vuosia ennen muuttoani Espanjaan.

(Asun Etelä-Valenciassa, Costa Blancalla.)


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Onhan siellä Espaniassa viimeaikoina ollut lisääntynytty kurjuutta ja kurittomuutta. Joko siellä on alettu kaihoisasti muistella Francon aikaa ? Ehkä ne kotihoidossa olevat vanhukset muistelevat vanhoja hyviä aikoja.

Risto Pihlajaniemi

Juhani hyvä.
Elelet nyt ihan omia aikojasi.
RP.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Espanja on hieno maa ja olen ollut siellä monta kertaa. Ensimmäisen matkan tein Keihäsmatkojen koneella Francon vielä ollessa vallassa, joten itsellä ihan hyvät muistot Generalisimosta.

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Suomen työelämä vie kaiken ajan ja siinä kilpailussa omat vanhuksetkin jäävät ja jos ei ole työelämässä on kaikki voimat käytössä oman toimeentulon ylläpidossa - tämä ei koske hyväosaisia jotka ovat jo itse järjestäneet toimeentulonsa eläkepäivien viettoon vaikkapa sitten Espanjassa.

Risto Pihlajaniemi

Ok.Niilo.
En sanaillut hyväosaisista, vaan kerron espanjalaisista vanhuksista

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tietenkin siinä on taustalla myös se ero, että Suomessa lapset lähtevät kotoa huomattavasti nuorempana kuin Etelä-Euroopassa. Suomi peräti edustaa tässä melkein toista ääripäätä kuin Espanja: täällä vain 15 % 18-29-vuotiaista asuu vanhempiensa kotona, kun Espanjassa 48 % (joissain muissa maissa jopa 85 %). Suomi on tässä siis Euroopassa räikeä ääripää.

Tuohon varmasti vaikuttavat monet asiat, kuten miten lapset menevät opintoihin ja kuinka kauas kotoa, sekä miten opiskelijoiden ja yksinasuvien sosiaaliturva on järjestetty. Espanjassa se ei välttämättä ole yhtä avokätistä kuin Suomessa vaan yhteiskuntakin odottaa, että lapset asuvat kotona kunnes kykenevät itse töihin päästyään ja naimisiin mentyään muuttamaan pois.

Espanjassa tuo on nähtävästi paljon riippunut taloustilanteesta; huonossa taloustilanteessa säästetään asumalla yhdessä.

Epäilemättä taloustilanne vaikuttaa myös vanhusten palvelujen järjestämisessä. On kuitenkin vaikea nähdä, että perhehoito olisi vanhuksille aina kovin hyvä, vaikka olisi kuinka arvostettua. Perheiden voi olla vaikea sitoutua varsinkin liikuntakyvyttömien vanhusten hoitoon, joka varmasti voi olla hyvin raskasta ja asettaa jo tiloille erityisvaatimuksia (ovet, portaat, vessat, jne). Ja eihän liikuntakykyisiä ja muuten terveitä Suomessakaan pääsääntöisesti palvelukodeissa pidetä!

En nyt ymmärtänyt miten kommunismi tai ateismi tähän liittyivät.

Risto Pihlajaniemi

Hyvä Marko!
Sinulla on niin verraton ja virallinen selitysvarasto, että mitään aate- arvo- tai tunnemaailmaa ei tarvita

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «että mitään aate- arvo- tai tunnemaailmaa ei tarvita»

En nyt tiedä mitä tarkoitit. Varmastikin vanhustenhuolto perustuu siihen arvomaailmaan, että vanhuksista huolehtimista pidetään tärkeänä arvona. Aatteellisesti katsoen yhteiskunnan takaamat vanhuspalvelut takaavat ne kaikille, kukkarosta riippumatta.

Arvelisin, että paljon vaikuttaa myös sellaiset kulttuuriset aspektit, miten yhtenäisinä perheet pysyvät ja nuorten lähteminen kotoa varhain ehkä kertoo, että nuoret itsenäistyvät Suomessa varsin varhain ja ylipäätään perherakenteet ovat varsin etäiset. Sikäli, kun Suomi edustaa tässä Euroopan ääripäätä, ehkä kulttuurisesti läheisin tässä suhteessa on Yhdysvallat.

Sinällään ydinperhe on tärkeä sosiaalinen yksikkö Suomessakin, mutta laajennettu perhe ei niinkään. Toki yhteys yleensä säilyy, mutta ei niin tiiviinä, että asuttaisiin saman katon alla. Toista ääripäätä ehkä edustaa arabikulttuuri, jossa perheet, suvut ja klaanit asuvat ja elävät hyvin tiiviisti keskenään. Myös esimerkiksi Kiinassa on hyvin perhekeskeinen kulttuuri, jossa pojan odotetaan huolehtivan vanhemmistaan vanhoina – muun muassa siksi poikalapset ovat siellä tärkeitä.

Poliittisella aatejärjestelmällä tai uskonnolla ei vaikuta olevan dramaattista vaikutusta, joskin nämä sosiaaliset järjestelmät epäilemättä jonkin verran ovat tulleet kodifioiduksi niihinkin.

Risto Pihlajaniemi

Moi, tässä Riston tytär Heta. Olen tällä tilillä teknisenä tukena ja faija anto luvan vastata hänen tilillään kun ei ole omaa.

Haluisin vaan ihmetellä että miten himputissa tollaset insinöörimäiset prosenttiarvot jostain nuorten kotoa muttamisesta liittyy tähän mitenkään? Faijalla on ruusunpunaset lasit, millaset sulla on? Prosenttilasit? Hehe.

Ja taloustilanteesta puhut vaikka silläkään ei ole asian kanssa sen suurempaa tekemistä. Risto kuuli suomalaisen valittavan siitä, miten täällä Espanjassa ei ole palvelutaloja vanhuksille kuten Suomessa. Ja se valittaminen otti vähän päähän koska sille on niin hyvä syy: nimenomaan se, että vanhuksista pidetään, ja on aina pidetty huolta kotona.

Suomalainen ei pysty käsittämään espanjalaista tunnemaailmaa. Nää epsanjalaiset täällä, pienet 7-vuotiaat lapset mukaan lukien, saattavat jopa ruveta itkemään onnesta kun näkevät isovanhempansa. Ei tietenkään kaikki, mutta sellainen kulttuuri täällä on. Onhan se järkyttävää ja hämmentävää mulle; enhän mä siinä iässä tuntenu yhtään mitään, mummolaan meneminen oli vaan kuolettavan tylsää. Suomessa ollaan kalikoita, mutta täällä on kulttuuri sellanen että kaikista todella välitetään elämän loppuun saakka. Täällä on sellasta rakkautta, jota keskivertosuomalainen ei kykene hahmottamaan. Ei siihen mitkään prosentuaaliset todennäköisyydet tms. auta. Jee.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Haluisin vaan ihmetellä että miten himputissa tollaset insinöörimäiset prosenttiarvot jostain nuorten kotoa muttamisesta liittyy tähän mitenkään? Faijalla on ruusunpunaset lasit, millaset sulla on? Prosenttilasit? Hehe.»

Prosentit kertoivat siitä, että Suomessa lapset lähtevät kotoa kansainvälisesti poikkeuksellisen nuorena. Tämä kulttuurinen ero voi kertoa, että perheet Suomessa ylipäätään hajoavat varhaisemmin ja siksi asuvat yhdessä vähemmän myös silloin, kun vanhemmat ovat vanhoja.

    «Ja taloustilanteesta puhut vaikka silläkään ei ole asian kanssa sen suurempaa tekemistä.»

Huonossa taloustilanteessa yhteiskunnalla ei ole yhtä paljoa varaa huolehtia vanhusten hoidosta, jolloin vanhukset useammin jäävät perheensä hoidettaviksi.

Toisekseen, niissä tapauksissa joissa vanhukset maksavat erillisen asumisensa eläkkeestään, he vaikeassa taloustilanteessa muuttavat lastensa luokse tukeakseen näitä taloudellisesti. Tällöin kyse yhdessä asumisessa ei siis ole vanhusten rakastamisesta vaan lasten tukemisesta.

    «Nää epsanjalaiset täällä, pienet 7-vuotiaat lapset mukaan lukien, saattavat jopa ruveta itkemään onnesta kun näkevät isovanhempansa.»

Suomalaiset ovat kulttuurisesti hyvin vähäeleisiä, kun taas Etelä-Eurooppalaiset elehtivät hyvin voimakkaasti. Tämä on laajempi piirre kuin vain suhtautumisessa vanhuksiin.

Maininnastasi kuitenkin herää kysymys, miksi espanjalaiset (myös lapset) itkevät onnesta nähdessään isovanhempansa, jotka asuvat samassa kodissa heidän kanssaan? Tapahtuuko tämä joka aamu aamiaisella, kotiin tullessa vai missä vaiheessa?

Sehän oli tässä se isäsi väite, että Espanjassa vanhuksista pidetään huolta lastensa kotona. Itse ajattelisin, että onnesta itketään Espanjassakin vain, kun tavataan henkilö, joka ei asu samassa kodissa.

    «Onhan se järkyttävää ja hämmentävää mulle; enhän mä siinä iässä tuntenu yhtään mitään, mummolaan meneminen oli vaan kuolettavan tylsää. Suomessa ollaan kalikoita»

Se, että sinulla oli tylsää ei tarkoita, että muut suomalaiset suhtautuisivat mummoihinsa samoin.

Epäilemättä Espanjassa kuitenkin ollaan perhekeskeisempiä kuin Suomessa. Kyse ei sinällään ole suomalaisten poikkeavuudesta vaan laajemmin Etelä-Eurooppalaiset kulttuurit poikkeavat tässä paljon Pohjois-Euroopalaisista. Myös esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa eletään varsin irrallaan vanhemmista ja vanhuksina palvelukodeissa, aivan suomalaiseen tapaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Haluavatko suomalaiset vanhukset elää lastensa ja lastenlastensa nurkissa ja olla heidän vaivoinaan, sitten kun siihen ikään tulevat että hoivaa tarvitsevat?

Epäilen suuresti että tahtovat. Kyllä ne sinne hoitokotiin haluaa päästä makoilemaan.

Risto Pihlajaniemi

Huomaan, että ensimmäimmäiset "maskuliiniset" kommentit kertovat aidosta tunnekylmyydestä, piittaamattomuudesta ja syyllisyydestä joka on hävitetty suomalaistyyliin viinalla yms.
Mutta Suomessa on yhtä lailla paljon aitoa välittämistä ja rakkautta vanhuksiamme kohtaan.
Kaikkien ei tarvitse hävetä

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Kyse on myös siitä, että haluavatko vanhukset olla kotihoidossa tekemässä kotitöitä ja tottelemassa nuorten isäntien määräyksiä. Ehkä myös espanjalaisilla vanhuksilla on toisenlainen asenne kuin suomalaisilla.

Risto Pihlajaniemi

Kiitos Juhani
Odotan yhä ensimmäistä, joka ei selittele.
Blogini on vakuuttava

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Aloin vielä pohtimaan, liittyvätkö erot ylipäätään hoidon ulkoistamiseen sosiaalipalveluihin ja esimerkiksi naisten työssäkäyntiin. Jos vanhukset ovat kotona, siellä tietenkin täytyy olla joku hoitamassa.

Sinällään esimerkiksi päiväkodit ovat alkujaan pohjois-eurooppalainen, protestanttisten maiden ilmiö. Voisi ajatella, että se on pakon sanelemana tavallinen kulttuureissa, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, jossa Suomi on Espanjaa pidemmällä: suomalaisnaisista 75% käy töissä (77 % miehistä), kun taas Espanjassa naiset ovat useammin kotona ja vain 59 % käy töissä (miehistä 70 %).

Tilastojen (lisää prosentteja!) mukaan kuitenkin erityisesti pienet lapset laitetaan Espanjassa jopa useammin päiväkotiin kuin Suomessa (Espanjassa 9% alle 1-vuotiaista, 29 % 1-vuotiasta ja 48 % 2-vuotiasta; Suomessa 1%/29%/52%; Key Data on Early Childhoold Education and Care in Europe 2014). Päiväkotien käytön ero ei oikein voi johtua äitiyslomastakaan, joka on Espanjassa melkein yhtä pitkä kuin Suomessa.

Voi tietenkin olla, että naisten työssäkäynti vaikuttaa vanhusten hoitoon, vaikka se ei vaikutakaan lasten hoitoon. Paljon voi riippua myös muista yhteiskuntarakenteista.

Toimituksen poiminnat